This is a Suuntaviivat
  • View:

Teologiaa sosiaalisesta mediasta

Ohjeita

Tällä sivulla pohditaan sosiaalista mediaa ja internettiä, filosofiaa ja teologiaa. Millaisia teologisia kysymyksiä internet ja verkko herättävät? Mihin ne vastaavat? 

Ole ystävällinen, kirjoita ja kommentoi. 

2
Likers
Merianna, Joona_Salminen

Kysymyksiä ja pohdintoja

Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. - Siispä muutama raamatullinen perustelu lienee paikallaan.

Miksi emme olisi mukana sosiaalisessa mediassa, jos kerran Jeesus on sanonut:

Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. - Mark 16:15

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. - Matt 5:15-16

Uudessa testamentissa on sosiaalisessa mediassa (= torilla) tehtävän työn esikuvia:

Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte. - Matt 22:9

Paavali keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa ja puhutteli joka päivä torilla kaikkia, joita sattui tapaamaan. - Apt 17:17

 

Teologisin perusteluin voi tehdä sen ohjeistuksen, että ihmistä ja virkaa ei voi erottaa. Vaitiolovelvollisuus vaatii hillitsemään, mitä sanoo. Kirkkoa ei saa loukata somessa. Jätä pahat sanat pois ja jaa vain hyvää. 

Verkko ja teologia -työryhmän väliraportti

 

Työryhmän jäseniä ovat olleet: systemaattisen teologian lehtori Mikael Lindfelt, Åbo Akademi, oppilaitospastori Atte Airaksinen, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, pastori Helena Paalanne, Tuiran seurakunta, kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund, Helsinki Missio, ja verkkopappi Markus Kartano, Helsingin seurakuntayhtymä. Sihteerinä on toiminut projektisihteeri Ulla Oinonen ja puheenjohtajana hankepäällikkö Hannu Majamäki. Hankkeen työntekijöillä on ollut mahdollisuus osallistua kokouksiin asiantuntijajäseninä.

Työryhmä on halunnut tehdä työtään mahdollisimman julkisesti toimien sekä avoimilla sosiaalisen median foorumeilla että järjestämällä avoimen seminaarin Elävä kertomus 26.11.2010. Tällä työtavalla on haluttu korostaa verkon haastetta tasa-arvoisena ja instituutioiden totuuksia karsastavana ympäristönä. Sillä on haluttu antaa mahdollisuus teologiseen prosessiin, jonka tulisikin jatkua työryhmän työskentelyn jälkeen.

Verkko uskonnollisena toimintaympäristönä ja erityisesti kirkon toimintaympäristönä saattelee arvioimaan yhtä hyvin klassisen teologian peruskysymyksiä, kirkon ja postmodernin kohtaamista kuin uuden, vasta esiin murtautuvan todellisuuden aavisteltavia kysymyksiä. Uudessa toimintaympäristössä teologisten painotusten muuttamiseen löytyy haasteita ja ehkä myös tarvetta.

Toisaalta verkko nostaa esiin paljon sellaisia kysymyksiä ja hahmottumassa olevia muutoksia, jotka eivät ole teologisia. Niillä saattaa kuitenkin olla vaikutusta sekä teologiaan että kirkon toimintaan ja rakenteeseen. Nekin kirkon on kohdattava ja niiden merkitys vaikutus on arvioitava.

Työryhmän tehtäväksiantona oli selvittää, mitä kysymyksiä verkko kirkon toimintaympäristönä tuottaa. Näin työryhmä ei ole yrittänyt ainakaan intentionaalisesti vastata kohtaamiinsa kysymyksiin.

                                                                            

Perinteiset teologiset kysymykset

Verkon teologiaa voidaan tarkastella tai hahmottaa monien eri teologisten, usein fundamentaaliteologisten, kysymyksen asettelujen kautta. Teologian ydinaloilta ainakin missiologian, uskontoteologian, eklesiologian, pneumatologian, tunteiden teologian, apologian ja jumalanpalvelusteologian näkökulmat korostuvat usein verkon teologisessa pohdinnassa. Verkon uskonnollisuutta voi ja tulee tarkastella myös kirkkososiologian ja uskontopsykologian ja kirkkohistorian diskurssien kautta.

Modernia apologiaa tarvitaan. Kirkon perinteiset vastaukset vastaavat nykyihmisen esittämiin kysymyksiin usein epätyydyttävästi. Katekismusta, oppia ja lakia siteeraamalla vastataan usein ohi ja ihmistä ja hänen kysymystään ei kohdata juuri siinä tilanteessa jossa kysymys esitetään.  Kirkollisessa keskustelussa oma tulkinta ja mielipide ei yleensä ole julkista. Sosiaalinen media toimii kuitenkin juuri julkisella omalla mielipiteellä. Se on sen voima. Uusateistin voima on vapaus sanoa jyrkästi oma mielipide.

Verkossa korostuvat helposti erilaiset teologiset lähtökohdat ja näkökulmat. Jyrkkäkin teologinen kanta on helpompi ilmaista verkossa kuin muualla. Anonyymius antaa tähän mahdollisuuden.

Nykyisin kirkossa käytetty uskonnollinen kieli ei aina tartu riittävästi nykyihmisen arkeen ja sanoihin.  Siten myös kirkko vaikuttaa sellaiselta, ettei se kuule ihmistä ja keskustelua ei synny. Tämä korostuu verkossa, siinä ympäristössä missä nykyihminen käsittelee omaa todellisuuttaan.

Verkon voima on ihmisissä ja kokemuksessa, ei asioissa, totuuksissa tai julkilausumissa. Omalla sosiaalisella toiminnalla ilmaistaan mielipidettä, toivomusta tai aggressiota ehkä useamminkin kuin kirjoituksella. Ihmisyys ja inhimillisyys korostuvat, näin korostuu myös Jumalan etsintä ja Pyhän kaipuu.


Kohtaaminen

Kirkon työ verkossa on osoittautunut suurelta osalta ihmisten kohtaamiseksi. Kohtaamista tapahtuu sekä julkisesti esim. julkisilla keskustelualuilla sekä yksityisesti esim. yksityisissä chateissa. Julkisessa kohtaamisessa on viestinnän sekä julistuksen elementtejä ja yksityisessä sielunhoidon elementtejä.


Missiologia

Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen  ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Mt. 28: 18-20)

Verkon voi helposti nähdä lähetyskenttänä, jossa on mahdollista viedä kirkon perussanomaa tehokkaasti eteenpäin.  Toimiessaan verkossa kirkko kohtaa paljon uskonnosta ja kirkosta vieraantuneita, sellaisia joiden side uskoon on hyvin ohut tai joiden tunteet uskontoa ja kirkkoa kohtaan ovat avoimen vihamielisiä. Verkossa kohdataan myös ihmisiä, joiden uskonnollinen hätä ja etsintä on suurta. Ja ihmisiä, jotka ovat omat uskonnolliset ratkaisunsa tehneet ja haluavat muiden toimivan niissä samalla tavalla. Missiologiasta kumpuaa ajatus, että verkon eri paikoissa tulee toimia, puhua ja näkyä niin, että siellä olevat ihmiset viestin ymmärtävät, puhua heidän kieltään. Missiologiasta nousee ajatus aitouden vaatimuksesta.   

Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla -- onhan minulla Kristuksen laki. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen. (1.kor. 9: 20-23)


Pneumatologia

Yksi koko Hengellinen elämä verkossa –hankkeen keskeisistä tavoitteista oli löytää pyhyys ja Jumala myös verkossa. Teologisesti voitaneen ajatella että verkko on Pyhän Hengen aluetta.  Ennakoimatonta, ihmisiin vaikuttavaa, monikielistä. Voisiko  kolminaisuusopista olla apua sen ymmärtämisessä, että verkossa löydetään ja koetaan pyhä. Pyhän kokemista ei voi rajoittaa vain yhteen toimintaympäristöön tai johonkin paikkaan siellä.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. (Joh. 3:8)

Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään. (Mt. 18:20)

  

Apologia

Kirkon työhön verkossa on jatkuvasti liittynyt  apologinen ulottuvuus. Verkossa toimivat saavat paitsi puolustaa kirkkoa, sen uskoa tai kristinuskoa – niin myös oikeutta uskonnollisuuteen ja uskomiseen ylipäätään. Verkossa harjoitetaan parhaimmillaan hienoa, toista ihmistä kuulevaa mutta samalla ihmisen uskonoikeudesta kiinnipitävää apologiaa. Apologialla on vaarana olla myös keskusteluakarttavaa ja vanhasta kiinnipitävää.

 

Eklesiologia

Kirkko on aidosti kirkko myös verkossa. Parhaimmillaan juuri verkossa se voi jäsentensä mukana elää kirkkona. Ihmisten uskonnollisuus kehittyy jatkuvasti etäämmäs määritellystä ja totena pitävästä kohti itseohjautuvaa ja kokemuksellista uskonnollisuutta. Verkko antaa tälle tilaa, mutta mihin se johtaa?

Kirkko maallisena instituutiona käsittelee myös valtaa ja valtaan liittyviä kysymyksiä. Verkossa valtaa on vaikea perustella asemalla tai historialla. Sen on perustuttava jokaisen ihmisen omaan kokemukseen, luottamukseen ja hyväksyntään. Asioiden tullessa avoimemmiksi valtaa on vaikeampaa hallita, epäkohdat paljastuvat, tieto on kaikkien saatavilla ja vanha tieto on helpommin löydettävissä.  Ihmiset eivät enää ole ohjailtavissa vaikenemisella, usein vaikeneminen onkin verkossa kaikkein voimakkain puheenvuoro.

Voiko verkossa määritellä kuka opettaa ja miten? Miten kirkko elää sellaisessa ympäristössä? Toivottavaa on, että jokainen seurakuntalainen käyttää ääntään? Voiko näitä ääniä kontrolloida? Verkko haastaa keskustelemaan ja perustelemaan opin pysyvyydestä ja muutoksesta.

 

Uskontoteologia

Verkon avoimuudessa käyttäjät kohtaavat väistämättä useita uskontoja ja uskonnot kohtaavat toisiaan. Tämä tarkoittaa että tavallinenkin verkon käyttäjä joutuu määrittelemään itsensä moniuskontoisessa ympäristössä.  Verkon käyttäjät joutuvat elämään moniuskontoisessa maailmassa verkon ulkopuolellakin. Verkossa vuorovaikutuskynnys on vain matalampi. Parhaimmassa tapauksessa tämä tarkoittaa aitoa kohtaamista stereotypioiden viljelyn sijaan.  Johtaako tämä synkretismiin? Miten kirkko toimii tässä ympäristössä? Kirkon tulee vähintäänkin ymmärtää tämä muutos.

 

Tunteiden teologia

Verkossa on tietoa, mielipiteitä ja virhetietoa. Mutta monia verkon alueita ja käyttötapoja määrittelevät tunteet. Verkko korostaa vihan ja pelon tunteita, mutta myös mahdollistaa ja edistää iloa ja luottamusta. Miten tunteet kohdataan? Halutaanko viestiä iloa, armoa ja lepoa verkon välillä säälimättömissä maailmoissa? Onko ilolla teologinen perusta? Näkyykö ilo kirkon viestissä? Onko kirkko ja sen työntekijät valmiita ottamaan vastaan myös negatiiviset tunteet ja miten heitä tuetaan?

 

Jumalanpalvelusteologia

Näyttää varsin selvältä, että yksi verkon käyttötavoista kirkon työssä on jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten lähettäminen. Tämä nostaa esiin kysymyksiä siitä, mikä oikeastaan on kirkkokansa, miten varsinaisen kirkkotilan ulkopuolella olevat voivat reaaliaikaisesti osallistua tilaisuuteen tai mikä on se yhteisö, joka näin muodostuu. Toki vastaavat kysymykset elävät jo nyt radio- ja tv-lähetysten yhteydessä ja ne otetaan huomioon näiden lähetysten suunnittelussa. Jos kuitenkin verkkolähetykset ja puhtaasti verkossa toteutettavat jumalanpalvelukset yleistyvät nousevat samat kysymykset paljon laajemmiksi  jumalanpalveluselämää suunniteltaessa, siihen koulutettaessa ja sen sisältöjä määriteltäessä. Voidaanko esim. rippi ja konfirmaatio toteuttaa verkossa?

 

Ei-teologiset kysymykset, mutta joilla on ulottuvuus verkon teologiaan

Työryhmä on pohtinut laajasti niitä verkon ominaisuuksia tai ominaispiirteitä, jotka poikkeavat muista elämisen tavoista ja joilla voi olla vaikutusta siihen, millainen teologinen itseymmärrys kirkolle verkossa kehittyy. Verkko on nähty nimenomaan elämisen paikkana ja tapana, ei mediana tai kirjastona. Näissä pohdinnoissa useimmin ovat nousseet esille käsitteet tai havainnot käyttäjälähtöisyydestä, hajaantuneesta sisällöntuotannosta, auktoriteetin karttamisesta, jatkuvasta nopeasta muutoksesta ja sisältöjen sekoittumisesta.  Huomiota on kiinnittänyt myös verkossa näkyvä ristiriidan ja keskeneräisyyden myönteinen ulottuvuus.  Verkko on näyttäytynyt työryhmälle kulttuurin muutoksen paikkana ja kiihdyttäjänä.

 

Käyttäjälähtöisyys ja hajaantunut sisällöntuotanto

Kuka tahansa voi tuottaa verkkoon sisältöjä. Nämä sisällöt voivat periaatteessa olla kaikkien verkon käyttäjien ulottuvilla. Verkko sinällään ei kysy sinne sisältöjä tekevän koulutusta, asemaa, luotettavuutta tai osaamista. Vastuu on sisällön käyttäjällä. Verkossa ei tietenkään saisi julkaista lain kieltämää materiaalia, mutta rannaton ja isänmaaton verkko mahdollistaa tämänkin. Kirkon kannalta on haastavaa, että kuka tahansa voi esittää omia teologisia näkemyksiään, käsityksiään tai vaikkapa tuottaa hartaudellista materiaaliaan.  Edellyttääkö tämä kontrollia?

Toisaalta tämä mahdollistaa rikkauden: tulkinnoista, uusista ajatuksista, tuoreesta näkemyksestä tai kulttuurien yhdistymisistä. Mahdollisuudet ovat rajattomat. Silti tarvitaan myös se ääni, jolla on perspektiiviä, asiantuntemusta, suvaitsevaisuutta ja kriittisyyttä. Mitä tämä tarkoittaa teologian kannalta?

Mahdollistaako tämä dialogin?

 

Auktoriteetin karttaminen

Verkossa instituutioauktoriteetteja vieroksutaan.  Sanottavaansa ei voi perustaa instituution asemaan tai ihmisen instituutiossa saamaan asemaan. Verkossakin on auktoriteetti joillain. Se on kuitenkin jatkuvan kyseenalaistamisen, kritiikin ja tarkkailun alla. Auktoriteetti perustuu siihen mitä on aikaisemmin sanonut tai tehnyt ja miten tämä otettu vastaan ja vaikuttanut verkkoon tai muuhun maailmaan. Kirkko on kuitenkin myös hierarkkinen instituutio, jossa auktoriteetit on määritelty. Miten nämä maailmat kohtaavat?  Myös näitä käsitteitä tulkitaan uudestaan. Mikä on auktoriteetti, mitä on sitoutuminen?

 

Kulttuurin muutoksen katalyytti

Työryhmä on usein aistinut, että verkon kiihdyttämänä tapahtuu tällä hetkellä verkkoa itseään suurempaa kulttuurista muutosta.  Se ehkä näkyy aluksi verkossa ja välineenä verkko on loistava sen toteuttamiseen. Kulttuurinen muutos tapahtuu myös kirkossa ja verkon rooli on siinä keskeinen. Verkko edistää sellaisia toimintatapoja, johon kirkossa ei ole totuttu. Miten kirkon hallinto pystyy havainnoimaan ja analysoimaan näitä muutoksia? Voiko kirkko edistää ja ohjata näitä muutoksia?  Tämän kehityksen seuraaminen ja siinä mukana oleminen on kirkolle tärkeää.

 

Keskeneräisen jakaminen

Verkossa pyritään yhä enemmän jakamaan sisältöjä nopeasti, laajasti ja keskeneräisesti. Keskeneräinen sisältö kasvaa, muuttuu ja kehittyy verkon käyttäjien käsissä. Valmis koetaankin usein kuolleeksi! Tämä haastaa avoimuuteen, prosessiluonteiseen toimintatapaan, yhdessä tekemiseen ja kuunteluun . Tästä seuraa epävarmuutta, onko kirkko valmis kestämään sitä?

Discuss & brainstorm



@mention    Formatting
If you write this... ...you get this
*text* text
_text_ text
[link text](http://www.purot.net) link text
#page_id #page_id
@username @username

Ennen muinoin sytytettiin merkkitulia, joilla kerrottiin, että täällä on joku ja ehkä jotain muuta. Läsnäolo somessa viestittää, että täällä on joku, jonka kanssa voi olla vuorovaikutuksessa. Kysymys kuuluu: kuka, mitä ja miksi?
anonymous   (14.09.2012 18:15)
  Reply

Ajatus, jonka mukaan sosiaalisen median yhteisön jäsenet määrittelevät totuuden keskenään herättää kysymyksiä.

Verkkotyön on luotava teologinen lähtökohta toiminnalleen. Se edellyttää minusta perehtymistä tietoteorioihin siitä miten ymmärrämme käsitteen "totuus". Lauselman totuus määrittyy sen suhteesta todelliseen mailmaan (correspondence theory of truth) tai esim. sen suhteesta toisiin lauselmiin (coherence theory of turth)? Tässä vain kaksi teoriaa, joiden pohjalta voi keskustella.
Onko kristinuskon sanomalla Jumalasta totuusarvoa? Liittyy se aistihavaintoihin ympäröivästä maailmasta, moraaliseen totuuteen?
Entä onko Raamatulla historiallista todistusarvoa?
anonymous   (14.09.2012 17:58)
  Reply

Heitän ajatuksen kirkkokäsityksestä ja sosiaalisen median olemuksesta. Millainen on kirkkokäsityksemme? Sosiaalista mediaa pohdimme tällä hetkellä pitkälti työntekijävinkkelistä.Seuraava vaihe on varmaankin pohdinnan ulottaminen pidemmälle ts. kirkon jäseniin.

Somen todellinen mahdollisuus kirkossa on sen jäsenissä. Kirkko voidaan mieltää palveluja tarjoavaksi yhteenliittymäksi, jossa jäsenistä puhutaan asiakkaina.
Jos kuitenkin kirkon käsitetään olevan jäsenissään (Kristuksen ruumis), tullaan sosiaalisen median olemukseen tai ainakin lähelle sitä. Sosiaalisessa mediassa hierarkkisuus poistuu, ihmiset voivat toimia vapaasti eri foorumeilla riippumatta titteleistä jne. Jäsenyydestä nouseva kirkkokäsitys tarjoaa kirkolle suunnattomat mahdollisuudet somessa. Jokainen kirkon jäsen on potentiaalinen kirkon toimija somessa. Ja samalla voi tapahtua muutos, jossa työntekijäkeskeisyys vähenee. Tällainen muutos saattaa myös pelottaa meitä työntekijöitä, mutta se on mahdollisuus.

@MikkoW Mikon raamatunkohdista näkee, että verkko on tehokas tapa saada ihmisen huomio ja pysäyttää hänet.

Tämä teologia-osio antaa hyviä virikkeitä asian pohdintaan, samoin edeltävät kommentit antavat kiinnostavan suunnan keskustelulle. Huomioni kiinnitti se, että lista teologian eri osa-alueista on jotenkin fragmentaarinen ja valitut Raamattu-viitteet osuvat itse asiaan tai ilmiöön (some) vain osittain. Ajattelen some-viestinnän olevan osa kaikesta kommunikaatiosta, joka ihmisten elämään kuuluu. Yhteys ihmisen ja ihmisten ja Jumalan välillä on kirkon keskeistä sanomaa. Jeesus perusti "communion"; ja kaikessa kommunikoinnissa on eri tasoja tai lajeja. Voimme olla toisiimme yhteydessä esim. fb:ssa ja ehtoollisella, ne eivät tietenkään sulje toisiaan pois, mutta niiden luoma yhteys on erilaista. Vetäisin siis jarrua erilaisten verkko-lainausten käytössä ja suuntaisin huomiota enemmän niihin kohtiin, joissa puhutaan yhteydestä ja yhteisöllisyydestä. Nuo ohjeistuksen lainaukset ovat myös melko lähetyshenkisiä, joten monipuolisuutta voisi lisätä. Olemme mielenkiintoisessa asemassa siinä, että olemme ensimmäisenä sukupolvena tämän ilmiön kanssa miettimässä, mitä tällainen yhteisöllisyys on. Teologinen työskentely tällaisessa tilanteessa on erittäin mielenkiintoista. Miten hyödynnämme kristillistä perinnettä uudessa tilanteessa? Yksittäisten jakeiden ohella huomiota tulee kiinnittää kristillisen uskon syvärakenteisiin, joihin kuuluu ihmisten yhteys toistensa ja Jumalan kanssa.
  Reply
1
Likers
Terhi_P

" Jeesus sanoi: Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte." He heittivät verkon ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Joh: 21:6
Ajat ovat muuttuneet Jeesuksen ajoista.Nykyään voidaan jo some-verkon kautta tavoittaa ihmisiä Jeeukselle kun apostolit vielä kulkivat sandaalit jalassa hiekka pöllyten.
  Reply
1
Likers
MikkoW

Sana 'verkko' esiintyy vuoden 1992 raamatunkäännöksessä 42 kertaa. Muutamat näistä ovat erityisen puhuttelevia some-keskustelussa verkkotyötä vierastaville:

Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa. Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa. (Job 19:6-7)

Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliset ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani! (Ps 31:5)

Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme. (Ps 66:11)

Sotkeutukoot he itse verkkoihinsa, minun tieni kulkekoon niiden ohi! (Ps 141:10)

He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. (Mt 4:20, Mk 1:18)