This is a Suuntaviivat
  • View:

1. työpaja: Ohjeita ihmisten tavoittamiseen verkossa

Ohjeita työpajatyöskentelyyn

Wikissä esitetty useita erilaisia toiveita siitä miten kirkon tai työntekijöiden pitäisi toimia sosiaalisessa mediassa. Näistä ehdotuksista ja toiveista pitäisi työpajojen aikana löytää tai muokata OHJEITA. Näitä ohjeita voi olla kahta sorttia: tärkeimmät ja vähemmän tärkeät. Tärkeimpiä voi olla vain 5-7 kpl.

7 tärkeintä ohjetta

 

Ryhmä 1.

 

1. Verkko on antaa mahdollisuuden ottaa askeleen myös  kasvokkaiseen kohtaamiseen. 

2. Verkko mahdollistaa massojen kohtaamisen ja samalla henkilökohtaisen kontaktin.

3. Verkossa kohtaamme kaikenikäiset ihmiset arjessa. Heidät jotka ovat kotona päivät, heidät, jotka ovat kirkosta etäämmälläkin. Verkossa annamme aikaa niin omille seurakuntalaisillemme kuin muualtakin tuleville. Verkossa voimme vaikuttaa eroa pohtiviin ja kirkkoon liittyviin. 

4. Verkossa on tilaa olla arkinen, hengellinen ja onneksi myös arkihengellinen.

5. Verkossa kriittinen ja negatiivinen keskustelu on kirkolle arvokasta.

6. Verkko tarjoaa hyvät mahdollisuudet kohdata ihmisiä tasa-arvoisesti, myös vähempiosaisia. 

7. Verkko on helppo tapa ottaa yhteyttä, on taloudellisesti ja vaikuttamisen kannalta tehokas.

8. Verkko tarjoaa laajan mahdollisuuden erilaisia työntekijöitä ja asiantuntijoita.Netin kautta seurakuntarajat hämärtyvät, voi löytää oman paikkansa kirkosta toisen seurakunnan nettisivujen/työntekijän kautta.

9. Sekmentoinnin väline

Ryhmä 2. 

1. "Facebook voi johtaa face to face -kontaktiin"!
SoMen ja kasvokkain kohtaamisen vastakkainasettelun lieventäminen

2. Somessa voi kohdata (laadukkaasti) niitä ihmisiä, joita ei kohdata muualla. Eivät 
tule kirkkoon tai muihin tilaisuuksiin.

3. Vuorovaikutteinen viestintä on tätä päivää, siksi kirkon ja paikallisen seurakunnan tulee olla myös verkossa. Seurakunnan tulee olla oikean tiedon välittäjä, keskustelija ja pohdintaan suostuva. 

4. Sosiaalinen media on kustannustehokas.

5. Verkko parhaimmillaan voisi toimia siltana eri ikäryhmien välillä.

 

 

 

Keitä verkossa tavoitetaan?

Jos halutaan ihmisiä kohdata, on mentävä verkkoon

On välttämätöntä mennä verkkoon

Seurakuntalaiset on somessa

Nuoret ei välttämättä tule paikanpäälle seurakuntatalolle

Mahdollisuus päästä juttelemaan henkilön kanssa joka haluaa erota

Myös kontakti liittyjiin

Vuorovaikutusta kaivataan , toisaalta välillä jännitetään kontaktin ottamista

Miten ihmiset tavoitetaan, jotka ei tule hengellisiin tilanteisiin

Seurakuntalaiset on sosiaalisessa mediassa- nuoret äidit keskustelee netissä

Voisiko netin kautta kohdata niitä, joita ei muualla tavata

Haluammeko kohdata myös kirkosta etäämmällä olevia?

Verkko tuo mahdollisuuksia kohdata ihmisiä heidän arjessaan.

Kohdataanko kaikenlaisia ihmisiä, joilla vaikka ulkoisesti menee hyvin, täytyy olla matala kynnys kysyä ja kohdata

Kasvokkain vai verkossa?

 

Kohtaamista on myös kasvotusten. 

Seurakuntalainen haluaa tuntea tulleensa kuulluksi

Seurakunnassa kohdataan noin 5% seurakuntalaisista ja muista kansalaisista livenä erilaisissa tapahtumissa. 

Some on kustannustehokasta, kohdataan enemmän ihmisiä, esim. netin kautta messua seurataan enemmän.

Netti on tasa-arvoinen. 

Kysytäänkö kirkossa tarpeeksi toisilta: mitä sulle kuuluu?

Mahdollistaa rakentavan keskustelun. 

Kiinnostaako kirkko ja usko?

 

Ihmisiä kiinnostaa asiat kirkosta, uskosta esim. suomi24. kirkko kuulolla suosittu kanava. 

Kirkolla on merkitystä, koska kirkosta puhutaan ja kirkkoa kohtaan purnataan.

Facebookissa on pienempi kynnys kysyä kirkolta ja sen työntekiijöiltä. 

Discuss & brainstorm



@mention    Formatting
If you write this... ...you get this
*text* text
_text_ text
[link text](http://www.purot.net) link text
#page_id #page_id
@username @username

Mitä tarkoittaa toi sekmentoinnin väline? Voisiko joku avata vähän tarkemmin?

Tässä osiossa ei liene niinkään varsinaisia suuntaviivoja (ohjeita) mutta sitäkin parempaa aineistoa suuntaviiva-asiakirjan (?) johdantoon.

Kasvokkain vai verkossa? -kysymykseen ajattelemisen aihetta sain mm. Hesarin uutisesta [Tutkimus: Äidin ääni lohduttaa, tekstiviesti ei](http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Ãidin+ääni+lohduttaa+tekstiviesti+ei/a1305553276266) (HS 13.1.2012)

Ruutu- ja liveajan ja -kohtaamisen välillä auttaa terve 2010-luvun järki. Näitä kahta ei voi asettaa toistensa vaihtoehdoiksi, vaan molemmat on tunnustettava. "Vähemmän on enemmän" -periaatteen mukaista työn rajausta kuitenkin tarvitaan. Henkilökohtaisuus - olipa se kasvokkainen tai somevälitteinen - on kuitenkin kuumaa hottia nykyisin. Yleensä juuri siitä saa koskettavinta palautetta.
anonymous   (25.01.2012 15:22)
  Reply

@sonjaturunen Tärkeä näkökulma! Mielestäni 24/7-nykypäivässä kirkon yksi mahdollisuus voi piillä myös siinä, että a) tavoitamme ja olemme osana elämänpiirejä eri aikoina JA b) emme anna sellaista kuvaa, että elämme vain ruudun äärellä ja meidät tavoittaa ensisijaisesti somen välinein (vrt. "jos ei ole FB:ssa, ei ole mikään eikä mitään" -harha).

Viimesyksyisillä kirkon viestintäpäivillä jäin pohtimaan twiittauksen ja muun tietomäärän vaikutusta siihen, mihin ihminen keskittyy, mitä tietoa poimii ja mitä tarvitsee - ja millaisen kuvan kirkosta esim. nuo päivät välittivät. Ilman että huutaisin jarrujen perään - päinvastoin - haluan pysäytää some-hurahtaneenkin miettimään, mikä todella on tarpeen. Elämän rauhoittamisen ja pysähtymisenkin viesti menee perille esimerkin voimin.

Onko jolla kulla esimerkkejä tästä: olla totta somessa mutta välttää ylihektisyyttä ja sen lieveilmiöitä?
anonymous   (25.01.2012 15:07)
  Reply

erilaisissa chateissä ja facebookin kaltaisissa sivustoissa hankalaa on miettiä mikä on oma rooli. Olen kokenut tietynlaista häirintää chatti puolella mikäli esiin nousee hengelliset asiat. Nimimerkittömät ihmiset voivat kiusallaankin jutella, mutta kyllä tietysti mukaan mahtuu niitäkin, jotka tarvitsevat todella keskusteluapua. Facebookissa hankalaa on miettiä ottaako tietynlaisen työidentiteetin. Netin kautta voi kohdata hyvin ihmisiä, mutta miten luoda oma minuus? Hämmentävää on sekin jos perustaa kaksi nimeä ja toiseen liittää niin sanotun seurakuntatyön.
anonymous   (16.01.2012 09:02)
  Reply

Verkossa on helpompaa keskustella ja jakaa kokemuksia vaikeista elämän asiosta. Näkyy erityisesti esim. perhepalstoilla, joissa käydään jatkuvaa keskustelua syntymästä, kuolemasta, riippuvuuksista, turvattomuudesta, luottamuspulasta ja pelosta. Verkossa nousee pintaan sellaisia teemoja, joita ei välttämättä helposti nosteta esiin seurakuntatyössä.

Mihin aikaan työtä tehdään? Työajattomillakin on oikeus vapaa-aikaan. Facebook-kirkon chatissa on minulle useamman kerran sanottu, ettei klo 21 pidä sulkea chattia, kun lapset on just saatu nukkumaan ja päivän pakolliset asiat hoidettu ja olisi aika istahtaa koneelle. Ei kesken työpäivän voi murheitaan chatissa vuodattaa. Tämä kaikki on totta. Mutta miten jaetaan työvuorokausi, jos uusi työmuoto edellyttää yön tunneille jatkuvaa työntekoa?

Keitä verkossa tavoitetaan?

Yksi ulottuvuus verkolle on se, että se on näyteikkuna. Siinä vaiheessa kun ihminen kiinnostuu jostain seurakuntaan liittyvästä tai esimerkiksi rippikoulu/kaste/häät/tms. tulee ajankohtaiseksi, googlataan se, mitä verkosta löytyy asiaan liittyen. Mahdollisuus vuorovaikutukseen varsinkin siinä yhteydessä olisi mahtavan hyvä asia. Ja sehän onnistuu esimerkiksi Kirkko Suomessa -chatin kautta.

Tällä hetkellä somen kautta tavoitetaan eniten nuoria aikuisia ja aikuisia, mutta muutaman vuoden sisään yhä enemmän senioreita. Tässä mielessä somen merkitys tulee luultavasti vain kasvamaan. Kirkon kannalta haaste on esimerkiksi siinä, että eri ihmisryhmille toimii erilainen materiaali. Jossain vaiheessa pitäisi selkeämmin miettiä, kenelle esim. Kirkko Suomessa sivua suunnataan? Tai pitäisikö sen rinnalla olla vastaavia nuorille/nuorille aikuisille suunnattuja sivuja?

Some ei tietenkään ole ainoa tapa tavoittaa ihmisiä. Mutta väitän kyllä, että passiiviseurakuntalaisten (ja myös eronneiden) tavoittamiseen se on kirkollisten toimitusten ohella ensisijainen tapa. Muissa yhteyksissä heihin ei juuri saa kontaktia.

HY:n alumniyhdistyksellä on oivallinen jäsenistön luokitussysteemi, josta voisi ottaa mallia myös kirkon suuntaviivoihin. Minulla ei ole sitä nyt itselläni, mutta yritän saada sen käsiini, jos se on julkinen.
  Reply
1
Likers
Terhi_P

Keitä verkossa tavoitetaan?

Ihmisiä voi kyllä kohdata ja tavoittaa muuallakin kuin verossa. Suuntaviivoihin ei kannata istuttaa ajatusta, että verkko on ainoa tai edes ensisijainen keino. Välttämätönkään se ei ole - mutta tolloa olla menemättä, koska iso osa seurakuntalaisista on somessa. Varsinkin nuoret, nuoret aikuiset ja työkseen somea käyttävät aikuiset ja teknisesti ajantasalla olevat seniorit. Ja ihan varmasti some on oiva paikka tavoittaa uusia ihmisiä. Joka sunnuntai kirkossa istuvathan on jo tavoitettu. He kyllä etsivät kirkolliset ilmoitukset ja tapahtumat vaikka mistä.

Some on muulloinkin kuin su klo 10-11.30.

Some on matalan kynnyksen kohtaamista.

@MikkoW Samaa mieltä. Verkossa kohtaaminen ei sulje pois kasvokkain kohtaamista vaan täydentää sitä. Aina ei ole mahdollista kohdata kasvokkain ja silloin on hyvä, että on muitakin paikkoja kohtaamiseen. Ennen muinoin samassa tarkoituksessa kirjoitettiin kirjeitä.

@Terhi_P Niin, tai ihmiset jotka ovat liian ujoja ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin. Verkossa kynnys tähän on monelle matalampi.
anonymous   (05.01.2012 15:16)
  Reply
1
Likers
Terhi_P

"Jos halutaan ihmisiä kohdata, on mentävä verkkoon."
Tämä on hyvä yleissääntö, joka velvoittaa kaikkia seurakuntia. On monia seurakuntalaisia, joita ei tavoita mitenkään muuten kuin verkossa, mutta siellä he ovat valmiita ja halukkaita keskustelemaan ja kaipaavatkin sitä.

Verkko tarjoaa hyvän kohtaamispaikan monille, jotka eivät jostain syystä voi poistua kotoaan. Näitä ovat esim. äitiyslomalla olevat äidit, flunssassa tai muuten sairaana kotona olevat... Erityisesti diakoniatyön olisi herättävä tähän todellisuuteen.

Kasvokkain vai verkossa --> Kasvokkain JA verkossa!